Olenkohan mie jo totaalisesti myöhässä kuntoilun aloittamisen suhteen kun eletään jo pitkällä helmikuussa ja elämäntaparemontit on monasti tapana aloittaa jo vuodenvaihteessa?! Ei, ihan oikeassa ajassa, tai no tavallaan olen myöhässä, oman olon suhteen.
Juokseminen on kummitellut jo pidemmän aikaa takaraivossa, mutta jotenkin ei MUKA ole ollut aikaa, sairastuminen on katkaissut homman, lenkkarit on hanganut, ei ole ollut sopivia housuja, on ollut liian kuuma, liian kylmä, liian märkää.. Tekosyitä on siis riittänyt!
Järkyttävää on muuten ollut huomata, ettei kroppa palaudukkaan ja pysy samalla tavalla kuosissa kuin ennen. Vaikka kiloja ei kolmannestakaan raskaudesta paljon jäänyt ja nekin tippuivat ensimmäisen kuukauden aikana, jäi vatsaan aiemmista raskauksista poiketen hieman löysää nahkaa ja lantiokin tuntuu levenneen (taas!). No entäs sitten se takapuoli?! Se se vasta tuntuukin roikkuvan ja jenkkakahvat rehottavat. Vaikka kuulemma muut eivät niitä näekään, mie nään ja varsinkin tunnen!
Tässä iässä (luoja kuulostan Vanhalta!) sitä osaa onneksi jo olla itselleen armollinen tai ainakin armollisempi kuin aiemmin. Silti haluan olla fyysisesti hyvässä tai ainakin paremmassa kunnossa kuin nyt.
Olen keksinyt muutenkin kuin vain juoksun suhteen kuntoilua kohtaan tekosyitä.. Alussa oli tietysti liian aikaista, sitten tuli joulu, jolloin halusin syödä suklaata ja nauttia perheenä olosta, seuraavana oltiinkin kipeänä ja iski armoton väsymys. Sinällään kaikki edellä mainitut ovat olleet totuuksia, mutta olen käyttänyt niitä hyväkseni, ettei tarvitisi aloittaa mitään. Aloittaminen ja vauhtiin pääseminen kun tuntuu olevan miulle toisinaan hyvinkin vaikeeta. Lenkillä käyminen on kyllä maistunut säännöllisen epäsäännöllisesti, niim yksin kuin lastenkin kanssa. Mutta peruskävelylenkki muutamasti viikossa ei kuitenkaan riitä siihen, että pääsisin siihen kuntoon kuin haluaisin. Ostin Cittarista 10e uuden jumppallon ja kahvakuulakin on kaivettu pölyn alta ;) Trikoot jalkaan ja jumppapirkkohommiin! (Jaa, milloin!?)
Toissapäivänä lenkillä käydessäni kokeilin juoksemista. No ihan ok se tuntui, jos ei oteta huomioon sitä hyllyvää takapuolta. Kyllä, oli kuulkaas aika pysäyttävä tunne ottaa muutamat juoksuaskeleet ja tuntea kuinka läski siellä etsi paikkaansa ja hyllyi puolelta toiselle. Ei siinä nyt sinänsä mitään, kyllä mie todellakin tiedostin etten ole kunnossa ja että pyllykään ei ole timminä, mutta kyllä se hätkäytti aika rajusti. Ja myönnän, pienen alkujärkytyksen jälkeen nauratti ääneen. Tästäpä sain viimein kimmokkeen kaivaa netin uumenista jonkunnäköinen juoksukouluviritelmä, jolla pääsisin alkuun. Löysin hyvän ja mietinkin miksei aiemmat viritelmäni ole toimineet. Sanoisin syynä olleen juoksuohjelmat, jotka sisältävät treeniä monelle päivälle viikossa, joka ei yksinkertaisesti ole sopinut omaan aikatauluun. Vuosi sitten syksyllä kun edellisen kerran virittelin juoksuintoa oli koulussa kiireistä, miehen ketale teki töissä pitkää päivää ja oli kotona vasta melko myöhään illasta. Ja samalla olisi pitänyt vääntää itsensä salille, jumpalle tai lenkille 5-6x/vkossa. Nyt kuitenkin löysin huomattavasti harvemman ja itselleni sopivamman oloisen ohjelman, jonka toteutuminen tuntuu jopa realistiselta!
Lisäksi on todellakin aika taas tarkastella ruokavaliotani ja karsia pois turhat moskat, erityisesti sokeri. Päätinkin jo ettei miun tarvitse ryhtyä kokonaan sokerittomalle, koska itseni tuntien se ainakin alussa aiheuttaisi paineita ja samalla koko homma saattaisi lässähtää jo ennen alkuun pääsyä. Sen sijaan aion kiinnittää huomiota mitä syön ja millaista sokeria. Muut kuin valkoinen sokeri saavat jäädä käyttöön, mutta maltillisesti. Sen sijaan ongelmakohtani Karkki, kyllä olen totaalisen koukussa karkkiin, pitäisi rajoittaa mahdollisimman vähään. Päätin kuitenkin jättää karkkipäivän, ja silloinkin maltillisesti syötynä hyvää ja mielellään jotain muuta kuin karkkia. Kokeilulistalla olisi raakasuklaan tekeminen ja onneksi kylästämme löytyy Punniste & Säästä, josta saan herkkuja.
Ps. Tämänaamuinen lenkki taittui rapsakassa pakkassäässä, mutta fiilis oli korkella! Vaikka eihän tuo lenkkarien ulkoilutus eronnut normaalistakaan lenkkeilystä, oli silti kutkuttava olo, tiedossa kun on ehkä jopa juoksukunto!
