Maanantai.

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai.

  *****

Maanantai ei ollut taaskaan kaikkein armeliain.

Koitti maanantai, koitti Arki! Miehen ketale karkasi töihin kuukauden kotona olemisen jälkeen (Halleluja lomautus!), isoimmalle pukkasi sunnuntaina punaisia pilkkuja ja pienin köhii ja tukkoaa nuhassaan. Perusmaantaifiilis täällä siis! Miten kaikki sattuikaan alkavaksi juuri samaan aikaan kun miehen ketaleen tänään alkanut 2vkoinen työputki!?

Yhdellä kutiaa pilkut ja koskee päätä, jalat ei kanna, mikään ei oikein maistu ja kaikki tökkii. Yksi köhii kuin vanha rouva tupakkayskässään, siis se kaksikuinen, ja itkee pahaa oloaan. Yksi riekkuu ja koettaa saada huomiota itselleen, äiti ryökäle kun on joutunut keskittymään enemmän noihin sairaisiin sisaruksiin. Ja tämä viimeinen yksi yrittää selvitä päivästä edes suurinpiirtein kunnialla ja selväjärkisenä, laskien minuutteja miehen ketaleen kotia paluuseen! (Toim. huom. Niitä minuutteja oli Paljon, liian paljon.)

Onneksi kaapista sentään löytyi ruoka valmiina. Lounasaikaan tuuletin eilistä viitseliäisyyttä ja palkitsin itseni suklaalla. Onneksi ihana kummamme on täyttänyt hyllymme Disneyn leffoilla, niitä on kulunut ja ennustan kuluvankin seuraavien viikkojen päivien aikana. Onneksi on myös Netflix ohjelmineen, kun hyllystä löytyvät elokuvat eivät kuitenkaan kelpaa tai kun lapset on peitelty päiväunille, ja on äitin pieni hetki omaa aikaa. Tai niin ainakin kuvittelen! Onneksi aloe vera-geeli rauhoittaa kutisevia pilkkuja ja onneksi ystävä kiikutti meille kaikenlisäksi heiltä jääneen Pox clean-vaahdon. Onneksi ehdin myös illalla karata pienelle lenkille kera energiapommi-Unelman, joka juoksutti niin minua kuin tyhjää pulkkaakin.

Päivään kuului liian monta pelattua lautapeliä, liian monta Lego Chima-jaksoa, Liian monta suklaata, liian vähän sosiaalisuutta, monta kertaa laitettua aloe vera-geeliä, ihan riittävästi pestyä pyykkiä ja itkua. Ja ennustaisin edessä olevan vielä Monta näitä samanlaisia, sisällä, enimmäkseen sohvalla nyhjättyjä päiviä, jolloin kaikkea huonoa tuntuu olevan liikaa ja hyvää liian vähän.

Miikkulainen on muutenkin miehisesti todella huono sairastamaan! No ei tuo Unelmakaan siitä pidä, mutta varsinkin menneen syksyn aikana neiti oppi sairastamaan pakolla. Päiväkodin alettua alkoi päättymätön flunssakierre jatkuvalla yskällä ja viimeisimpänä listaan lisättiin infektioastmaepäily. Siitä lisää toisella kertaa..

Mutta jotain hyvääkin tälle päivälle, kaappiin unohtunut paketillinen joulusuklaata! Suklaa suussa ei haitannut edes pöydälle kaatunut maitolasillinen, väsymystä itkevä vauva tai naapurista kantautuva jatkuva moottorikelkan rassaus. Tunnun saavan jonkinmoista tyydytystä ja voimaa suklaasta, hermokin tuntuu pitävän paremmin kun suussa sulaa suklaa.

Illalla miehen ketaleen vihdoin saapuessa voin ylpeänä todeta syöneeni 12 suklaata silkkaan ahdistukseen. Jee! Samalla iski karmea morkkis tajutessani syöneeni oikeasti niiin paljon suklaata, ja tiedostaessani myös sen ettei kroppani sulata suklaata kuten ennen. Kolmas raskaus on saanut kropan jonkinlaiseen shokkitilaan, tai sitten yksinkertaisesti ikä (yäk!) alkaa vaikuttaa, kun palautuminen ja kunnossa pysyminen ei enää hoidukkaan ihan itsestään. No, sairastetaan nyt ja jumpataan sitten!

Laura

Kauraleipää, kiitos!

Pakkasen uumenista aamupalaksi kaivamani kaupan kuiva(htanut) leipä ei makuhermoja hivellyt. Vähän tulee leipää syötyä ja en kyllä ihmettele tällä pakastimen sisällöllä.. Mutta sain siitä innon penkoa leipomista ikuisuuden odottaneet jauhopussit kaapista ja laittaa leivän tulille.

Vaikka kyläpahasemme kaupat ja etenkin yllättäen Prisma (pisteet sille!) onkin kasvattanut kiitettävästi gluteenittomien tuotteiden tarjontaa viimeisen vuoden aikana, tuntuu niiden hinta niin rahapussissa, kuin harmittavan usein makuhermoissakin. Pakastettujen, paljon tärkkelystä sisältävien leipien rakenne ei ole miellyttävin ja rehellisesti sanottua ei se makukaan aina paras mahdollinen ole. 

 

Melko harvoin vain tulee kaivettua yleiskonetta ja jauhopusseja kaapista leivän leivontaan, varsinkin kun tuntuu, ettei itsekään saa  aina rakenteesta kunnollista. Jokunen aika sitten nappasin matkaani kauppareissulta Provenan Gluteenitonta Kauraleipämixiä ja koin tänään leipää leipoessa valaistuksen! Tuo seos oikeasti toimii ja sillä saa helposti hyvää leipää, sekaan kun voi heitellä mausteeksi milloin mitäkin. Tänään mukaan pääsi tylsästi ihan vaan kaurahiutaleita, ensi kerralla ehkä kuivattuja karpaloita tai kurpitsansiemeniä, tai ehkä molempia. 

Pehmeä kauraleipä

2 dl vettä

vajaa ½ dl öljyä

½-1 tl suolaa

½ pss kuivahiivaa

5 dl Provena kauraleipämix-jauhoseosta

1 dl kaurahiutaleita

Mittaa kulhoon reilusti kädenlämpöinen (eli hienosti +42 asteinen) vesi. Lisää sekaan suola, kuivahiiva jauhoihin sekoitettuna, kaurahiutaleet sekä öljy.

Vaivaa taikinaa pari minuuttia hitaalla nopeudella ja lopuksi vielä hetki täydellä teholla.

Voitele (n. 1L) vuoka ja kaada taikina. Anna kohota liinalla peitettynä 30-40 minuuttia. Voitele halutessa vedellä ja tiputtele pinnalle kaurahiutaleita.

Paista leipää uunin alatasolla 200 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Puolet leivästä katosi parempiin suihin heti lämpöisenä, pelkällä voilla :) Puolet pääsee pakastimeen viipaloituna odottamaan nautinnollisia aamiaishetkiä!

Laura

Keitä myö ollaan?

Vanha rintamamiestalo vailla (ikuista) remonttia asukkainaan kolme lasta; poika ja kaksi tyttöä, äiti ja isi. Elämää pienehkössä kaupungissa Saimaan rannalla.. Elämänmakuisia paloja ihan tavallisesta elämästä ruuhkavuosien keskellä.

Äiti, about 30 (kriisi) rakastaa kirppiksillä luuhailua, villasukkia, askartelua ja käsitöitä, erityisesti neulomista ja virkkaamista, ompelukoneen rääkkäämistäkin täällä harrastetaan kun intoa (ja aikaa) löytyy. Jauhot pöllyää ja uuni savuaa kun äiti leipoo, tavallisimmin gluteenittomia herkkuja. Ikuinen jossittelija ja haaveilija.

Miikku 5 vuotta, sirkuksen vanhin jäsen. Mietiskelijä, herkkä, innokas legoinsinööri ja tulevaisuudessa joko palo- tai poliisipäällikkö. Rakastava ja huolehtiva isoveli.

Unelma 3 vuotta, rämä- ja itsepäinen, jatkuvasti laulava ja pinkkiä rakastava prinsessa. Mielikuvitus vailla vertaa, tällä hetkellä meillä asuu Piki-koira ja Mau-kissa.

Alma 2 kk, sirkuksen nuorin jäsen, mutta ehdottomasti kovaäänisin. Tulla tupsahti ja muutti koko perheen. Tykkää isoista sisaruksista ja syömisestä, kuinkas muuten.

Mukana menossa pyörii myös isi, miehen ketale, joka haaveilee paremmista yöunista.

Tervetuloa!

Limekakkua vanhemiseen.

Tammikuun alku on tänä vuonna ollut erityisen juhlava. Yleensäkin tähän aikaan juhlitaan monia syntymäpäiviä, mutta tänä vuonna humuun on vielä lisätty mm. Alman ristiäiset. Herkkuja on siis taas syöty, joten tämä voisi (Huom! Paino sanalla Voisi) olla postaus kuntoilusta tai herkkukilojen hävittämisestä.. Mutta ei, sitä tämä ei ole, päinvastoin!

Alkukuussa olleilla 4-vuotissynttäreillä oli tarjolla limejuustokakkua, joka raikkaudellaan lumosi miut. Kun piti miettiä jotain pöydäntäytettä omille (ja miehen ketaleen) synttäreille, oli mielessä heti tuo limekakku! :)

Testasimpas muuten samalla ekaa kertaa tuota kiillettä! Vaikka muuten on tullut kokeiltua jos ja vaikka mitä, oli tuo kiille edelleen kokeilematta.. Ehkä koska yleensä kilteet ovat rehellisesti sanottuna tylsän makuisia. Nyt siinä oli makua!

Otin mallia kakkuun Kinuskikissalta, mutta kuten lähes aina, sävelin hiukkasen tai tällä kertaa aika paljon enemmänkin.

Pohja
150g gluteenittomia digestivejä
50g voita

Täyte
3 liivatelehteä
250 g mascarponejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
1-1,5 dl (tomu) sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 limeä

Kiille
3 liivatelehteä
0,5 dl limemehua (tuli 2,5 limestä)
0,5 dl sokeria
vajaa 2dl vettä
karkkiväriä

Sujauta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita keskenään. Levitä tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.

Laita liivatteet vesikylpyyn pehmenemään. Vatkaa kerma. Raasta kahden limen kuoret ja purista kolmesta limestä mehut. Sekoita toisessa kulhossa mascarpone, tuorejuusto, sokerit, limemehu ja -kuoriraaste.

Sulata liivatteet lämmitetyn kattilan pohjalla (kattila siis tyhjänä liedelle, lämmitä ja nosta liivatteet puristamatta sinne). Vatkaa pallovatkaimella pieni määrä mascarpone-tuorejuustotäytettä liivatteiden joukkoon. Kaada sitten seos täytekulhoon ja sekoita. Sekoita kerma varovasti täytteeseen ja levitä keksipohjan päälle. Laita kylmään köllimään, kuulemma vähintään noin kolmeksi tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt (pinta ei saa olla lötkö kiillettä laitettaessa), laita taas liivatteet vesikylpyyn. Purista limeistä mehut. Sekoita sitten mehu, sokeri ja vesi makeaksi mehuksi. Värjää karkkivärillä sopivan vihreäksi. Lämmitä pieni määrä mehua kattilassa ja sulata liivatteet siihen. Sekoita liivateneste loppuun mehuun ja jäähdytä. Kaada neste lusikan kautta kakun päälle ja nosta kylmään hyytymään.

Ehkä tästä on hyvä aloittaa hiukan herkuttomampi tai ainakin vähäsokerisempi elämä, on taas tullut mätettyä kaikkea hyvää kaksin käsin. Tosin, vaatekutsukausi on vasta tuloillaan ja edessä monet pirskeet ja kissanristiäiset ;)

Clipperin uniteestä buustia nukahtamiseen?

Vauvan syntymän jälkeen (pian 2kk) yöt on olleet mitä ovat ja nukahtaminen usein yhtä tuskaa. Pää tuntuu käyvän ylikierroksilla, eikä siksikään uni tahdo tulla. Iltaisin olen vältellyt nukkaan menoa, kun tiedän (tai ainakin pelkään) ajatusten taas käyvän jylläämään. Muistin juoneeni joskus työstressin aiheuttamaan vaivaan uniteetä ja päätin kokeilla sitä uudelleen. Silloin aikanaan en muista teen vaikuttaneen ainakaan kovinkaan radikaalisti, mutta yrittänyttähän ei laiteta! Tässä vaiheessa väsymystä (ja epätoivoa) on valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa.

  

Hipsin läheiseen luontaistuotekauppaan ja nappasin mukaani Clipperin sleep easy-uniteetä. Sitä taisin juoda myös paketillisen aikoinani, mutta täytyy myöntää että nykyisin paketti on paljon nätimpi. Siis miehän en osta mm. teetä paketin perusteella.. Enpä! Hah.

Uniteen vaikutus lienee samanmoinen kuin mm. vadelmanlehtiteen, jota tuli muuten kitattua loppuraskaudessa kupillinen jos toinenkin, supistusten toivossa. Mutta onko sillä oikeastaan mitään väliä auttaako joku oikeasti vai vaikuttaako mielikuva tuotteesta, jos lopputulos on toivotunlainen tai ainakin parempi olo. Tuo Clipperin unitee sisältää rauhoittavia yrttejä, kuten rentouttavaa kamomillaa ja rauhoittavaa valeriaanaa. Mutta parasta teessä on mukavan vahva appelsiinin maku! Se ei siis maistu suoraan heinäpellolta repäistyltä, niin kuin joskus yrttiteet tuppaa tekemään ;)

Jos tee nukuttikin, sai se myös aikaan hillittömän vessahädän keskellä yötä. Rappusreenin jälkeen jäinkin taas vaihteeksi pää kierroksilla miettimään sitä sun tätä. Joten summa summarum, en osaa sanoa oliko tuosta nyt loppujenlopuksi sinänsä mitään hyötyä! On se hyvää ja kelpaa kyllä illalla juotavaksi ukkokullan kainalossa, kynttilänvalossa :)

 Ootteko testailleet uniteetä?

 

Juhlasta juhlaan.

Vastahan tässä on toivuttu uuden vuoden juhlinnasta, tai lähinnä keskiyön kolmannen maailmansodan (tienoon raketit!) aiheuttamasta väsymyksestä. Huh! Mutta juhlahumu jatkuu huomenna pienimmän ristiäisten merkeissä.

Ajateltiin aluksi vuokrata seurakunnalta mukava tila juhlia varten, mutta kaunistelematta kyllä herättiin koko ristiäishommaan vähän mattimyöhäisinä, eikä edes loppujenlopuksi jaksettu kysyä paikkaa. Hyvä kun saatiin pappi ;) Ja toisaalta, mietittiin myös juhlien viettämisen meillä kotona olevan helpointa. Eipä tarvitse raahata tavaroita paikasta toiseen!

Haluttiin juhlista tietysti ihan(imm)at, ja mielellään mahdollisimman vähällä vaivalla. Ei mikään helpoin kombo perfektionismista kärsivälle ;) Onneksi saadaan apuja vähän sieltä ja täältä, ihana siskoni tekee (taas!) kakun, lasten ukki voileipäkakun ja mummo piirakat. Jee! Onnea on organisointi ;)

Ideoita juhliin oli paljon, mutta koristeiden tilaaminen ja tekeminen jäi joulutohinoiden jalkoihin. Onneksi muistin sentään tilata Pom Pomeja (ei ole vaikeita tehdä ite, mutta nyt ei vaan jaksa!) Juhla centeristä ja paperipillejä jouluteippien ohella Teippitarhasta. Eiköhän ne riitä tällä kertaa! Päätin jo odotusaikana juhlissa olevan keltaista, joka nyt saa seurakseen vaaleanpunaista.

Juhlavalmistelut on melkolailla levällään! En edes tiedä vielä mitä itse pukisin päälleni, mutta luotan garderobistani löytyvän jotain sopivaa. Ja optimistisestihan luotan kolttujen mahtuvan päälle ;) Ja koska muuten ei riittävästi olisi tekemistä tai pulaa ajasta, menee ilta kivasti Pom Pomeja avatessa! Eläköön tärkeysjärjestys!

Ihanaa viikonloppua!