Epätoivo!

köhKöhKÖH! Tuolta kuulostaa arkemme tällä hetkellä. Unelma köhii, itkee ja köhii aamusta iltaan ja illasta aamuun, lähes tauotta. No okei, lyhyitä  taukoja ilmaantuu onneksi yleensä  hetkittäin ja yöllä muutama tunti menee tavallisesti ilman yskää. Muuten loman alku on pyörähtänyt käyntiin vahvasti lakanoita vaihdellen, itkuista lasta lohduttaen sekä omia hiuksia päästä repien..

Unelman aloittaessa syksyllä päiväkodissa alkoi myös jatkuva flunssakierre yskineen, eikä tilanne ole rauhoittunut, päinvastoin. Joulukuisen, hakkaavan ja lapsen piippuun saattaneen yskän vauhdittamana raahauduimme taas yhden kerran arvauskeskukseksikin kutsuttuun terveyskeskukseen lääkärin pakeille. Edellisen yskän (3vkoa ennen tuota vierailua) aikana kävimme viikon sisällä kolmella eri lääkärillä, tulematta hullua hurskaammaksi. Tällä kertaa asenteena oli ettei rakennuksesta liikuta ennen avun saamista. No, saatiinhan myö Ventolinea sekä lähete lastenpolille. Sielä vierailtiin tämän kuun alussa ja tyttö sai hoitavan lääkkeen koekäyttöön. Aluksi tuosta tuntuikin olevan apua, kunnes tuli vesirokko ja sen jälkeen vuosisadan flunssa sekä loppumattomalta tuntuva yskä. Epäilyn alaisena onkin infektioastma, eli ahtauttava keuhkoputkentulehdus. Siihen onkin oikein loistavat takatekijät, atoopikko, suvussa astmaa ja vauva-ajan maitoallergia..

Yöunet ovat kärsineet kaikilta useamman viikon, esikoinenkin raahautui meidän makkariin evakkoon kun ei enää jaksanut kuunnella sisarensa tauotonta yskää yöllä. Sielä onkin kuulkaas tunnelmaa, kun pienessä kopissa nukkuu kaksi ( tai yksi, jos mie karkaan sohvalle) aikuista, yksi viisivee ja yksi kolmekuinen. Tai nukkuu kuka nukkuu. Lastenhuone on seinän takana ja sieltä kantautuu loputon yskä. Makkarissa kuka kuorsaa, tuhisee, ähisee, pärisee tai mitä liekin. Suuri osa varsinkin illasta kuluu Unelman vierellä, samalla silittäen päätä ja manaten hiljaa mielessä koko typerää universumia. Päivällä pinna on kierällä väsymyksestä ja huolesta, kaikki ärsyttää ja mikään ei huvita. Silti on vain otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä ainakin pakolliset asiat. Myös Miikku ja Alma tarvitsevat osansa huomiosta, tottakai.

Täällä on kuulkaas kokeiltu kohta kaikki mahdolliset hoitokeinot ja poppakonstit, mutta mistään ei tunnu olevan apua. On höyryhengitetty saunassa ja " höyrymajassa ", mätetty hunajaa, puhallettu pulloon ja vaikka sun vallan mitä. Olo alkaa olla aika epätoivoinen. Huoli lapsesta on kova. Kauheaa nähdä lapsen kärsivän, varsinkin kun et oikeasti voi auttaa häntä mitenkään, vaikka kuinka haluaisi. Jos yö ei tuo tullessaan mitään mullistavaa, on huomenna "onneksi" luvassa hoitavan lääkärin soittoaika. Saa nähdä tulemmeko siitäkään yhtään viisaammiksi.

Olisipa jo huominen! Tai ehkä ylihuominen..