Läsnä.

"Äiti, laita kännykkä pois. Eikö ole sovittu ettei ruokapöydässä käytetä puhelinta." Näin miuta opasti oma 5veeni. Ja osui kyllä aivan villakoiran ytimeen.

Lasten leluilla ei ole asiaa pöydälle ruoan aikana. Tässä olen aika ehdoton ja erään kaverini mukaan jopa natsi. Mutta miusta lelut eivät kuulu ruokailuhetkiin, varsinkin kun tiedän kullannuppujeni hipelöivän niitä ja unohtavan sen oleellisen miksi pöydässä sillä hetkellä istutaan.. eli syömisen! Lapset eivät myöskään lue syödessä lehtiä tms. Ruokailuhetki on heille rauhoittumista, silloin istutaan pöydässä ilman häiriöitä.

Viisivuotiaani kommetin jälkeen tajusin kuinka ristiriitaisesti toimin. Vaadin lapsiltani sellaista mitä itse en kykene noudattamaan. En itse syö jokaisella kerralla kun lapset syövät, vaikka ehkä kyllä kannattaisi. Jo ihan säännöllisen ruokailun vuoksi, ja ehkä itsekin osaisin rauhoittua paremmin. Syödessä on helppo istua paikallaan ja silloin ei ole mikään kiire. Koska ruokavalioni tarvitsee (edelleen!) päivittämistä, voisi nämä kaksi asiaa hoitaa kerralla, syödä säännöllisesti ja istua samalla rauhassa lasten kanssa.

Miksi nykyisin on itselle niin vaikea pysähtyä istumaan pöydän ääreen ja rauhoittua? Paikallaan istuminen tuntuu mahdottomalta, pyörin penkissä kuin nelivuotiaani ikään. Josta muuten huomauttaisin lapselle, mutta itse jatkan hyörimistä ja pyörimistä. Huomaan häärääväni keittiössä tai peräti muissakin huoneissa, yleensä kotihommia tehden tai ainakin niin itselleni uskotellen.

Muutenkin tunnen etten aina ole läsnä, vaikka olenkin paikalla. Osa asioista menee kohisten ohi korvien.. Jatkuvasti tuntuu kuin jotain pitäisi tehdä, mutta mitään en saa kuitenkaan aikaiseksi. Lasten kanssa yritän petrata ja keskittyä, mutta huomaan kyllä otteen lipsuvan aikalailla. Tämä piirre on miulla uusi ja inhoan sitä, en ymmärrä mistä olen moisen elämääni saanut. Ehkä univelalla ja ylikierroksilla käyvällä mielellä voi olla jotain vaikutusta asiaan. En silti halua hyväksyä tätä piirrettä ja siitä eroon pääsemiseksi täytynee ruveta paiskimaan hommia ja opetella pysähtymään ja rauhoittumaan. Voisi auttaa muutenkin tähän hajamielisyyteen.. Ehkä!

Osaatteko rauhoittua ja olla läsnä?